( suora copypaste Helsinginsanomista )
Suurten jäsenmaiden vaikutusvalta kasvaa, kun äänestyssäännöt muuttuvat
Kun EU-maiden virkamiehet loppuvuodesta vääntävät uusia lakiesityksiä Brysselissä, he joutuvat opettelemaan aivan uuden tukkimiehen kirjanpidon jäsenmaiden kannoista ja neuvotteluiden voimatasapainosta.
Tämä johtuu siitä, että marraskuun alussa unioni otti käyttöön uudet säännöt jäsenmaiden ääntenlaskussa.
Muutoksen seurauksena Suomi ja monet muut pienet ja keskisuuret maat menettävät painoarvoaan ministerineuvoston äänestyksissä.
Sen sijaan suuret jäsenmaat Saksa, Ranska, Britannia, Italia ja Espanja kasvattavat sananvaltaansa.
Vanhassa mallissa Suomella oli neuvoston 352 äänestä 7 eli noin kaksi prosenttia. Uudessa, jäsenmaiden väestön kokoon perustuvassa laskentamallissa Suomen suhteellinen osuus äänistä pienenee noin yhteen prosenttiin.
Suomi on itse ahkerasti ajanut äänestyssääntöjen muutosta, koska katsoo sen tehostavan ja selkeyttävän EU:n päätöksentekoa.
Uusi järjestelmä perustuu niin sanottuun kaksoisenemmistöön. Käytännössä se tarkoittaa, että lakiesitys menee läpi neuvostossa, jos sen puolesta äänestää vähintään 55 prosenttia jäsenmaista.
Maiden täytyy edustaa 65:tä prosenttia unionin väestöstä.
"Suomi on katsonut, että se on useimmiten siinä leirissä, joka haluaa viedä asioita eteenpäin. Ei jarrumiehenä", sanoo suomalainen EU-virkamies.
Ääniosuudella on merkitystä, sillä ministerineuvostoissa jäsenmaat sovittelevat yhteistä kantaa uusiin lakiesityksiin.
Vaikka yhteinen kanta sovittaisiin yksimielisesti, maiden painoarvolla on merkitystä liittolaisten hakemisessa ja toisten taivuttelussa kompromisseihin.
Suurten jäsenmaiden painoarvon kasvaminen tarkoittaa, että niiden on helpompi sopia asioista pienten maiden kannasta välittämättä, sanoo aiheeseen perehtynyt EU-lobbari, vanhempi neuvonantajaMartin Bresson konsulttiyhtiö Fleishman-Hillardista.
"Iso riski on, että suuret maat neuvottelevat keskenään ennen kuin edes kysyvät pieniltä", Bresson sanoo.
Uudet säännöt voivat vaikuttaa esimerkiksi siten, että Saksa ryhtyy hakemaan tukea kannalleen lähinnä suurista jäsenmaista pienten sijaan. Pienempien maiden täytyy Bressonin mukaan tiedostaa, mitä painoarvon muutos tarkoittaa liittolaisten hakemiselle.
"Suomi voi olla ehkä vähemmän huolissaan, koska se on perinteisesti kulkenut Saksan kelkassa."
Suuri osa jäsenmaiden päätöksenteosta syntyy yhteisymmärryksellä niin, että kaikki jäsenmaat kannattavat lakiesitystä. Tämä johtuu siitä, että lakiesityksiin yritetään aina löytää kaikille sopiva kompromissi. Yhteisymmärrys sujuvoittaa lain toimeenpanoa jäsenvaltioissa.
Suomalaisen EU-virkamiehen mukaan Suomi ei katso, että sääntömuutos vaikuttaisi liittolaisten hakemiseen neuvotteluissa. Jäsenmaiden leirit muodostuvat edelleen asiakysymysten mukaan.
"Yleinen periaate on, että vaikuttaminen on onnistunut todella huonosti, jos joudutaan äänestämään vastaan."
Uusien sääntöjen mukaan lainsäädännön eteneminen voidaan estää, jos vähintään neljä maata äänestää ehdotusta vastaan. Maiden täytyy edustaa 35:tä prosenttia EU-kansalaisista.
Lobbarin ja EU-virkamiehen näkemykset eroavat siinä, mitä tämä tarkoittaa Suomen kaltaisen maan kannalta. Virkamiehen mukaan Suomi saa tämän ansiosta lisää painoarvoa, koska se lasketaan neljän maan joukkoon samalla tavalla kuin esimerkiksi suuri jäsenmaa Britannia.
Lobbari arvioi, että pienten jäsenmaiden mahdollisuus estää lainsäädäntöä puolestaan vaikeutuu.
Esimerkiksi euroon kuulumattomat maat ja Itä-Euroopan maat eivät enää kykene muodostamaan niin sanottua blokkaavaa vähemmistöä.
Mikä tahansa jäsenmaa voi vaatia vanhojen äänestyssääntöjen käyttöä yksittäisissä lakiesityksissä vuoden 2017 maaliskuuhun saakka. On kuitenkin epätodennäköistä, että näin tapahtuu.
"Se tulisi maksamaan maille muussa lainsäädännössä", Bresson sanoo.
